maanantai 21. maaliskuuta 2016

Nyhjää tyhjästä -ja jämälangoista

Kun käsitöitä harrastaa, sillä on tiettyjä vaikutuksia. Esimerkiksi kaikennäköiset lankanöttöset ympäri lattioita. Minulla osa niistä on päässyt isoon lasipurkkiin, josta on helppo nähdä, mitä valikoimasta löytyy. Harvoin niitä tulee käytettyä.  

Lankanöttösiä purkissa.

Minulla on ollut jo tovin kudontainspiraatio vähän hukassa. Aurinko paistaa ulkona, kevättä tekee, ja villatyöt eivät nyt vain tunnu ajankohtaisilta, vaikka toki saali olalla ja villasukat jalassa kaikki illat oleskelenkin. 

Tästä tylsyyden ja tekemättömyyden olotilasta virisi vihdoin jotain eilisiltana. 

Pahvilaatikko. Kanavaneula. Kalalankaa. Loimipäre. Saha. Sakset. Haarukka. Minisukkula.

Kudontakehys!


Rei'itin matalan ja napakan pahvilaatikon vastakkaiset päät n. 0,5 cm:n välein. Pujottelin niistä läpi kalalankaa loimeksi. 

Kävin sahailemassa yhden loimipäreen partsilla kolmeen osaan, ja sain siitä kehykseen tuet loimelle. Loimi pysyy niiden avulla kireänä laatikon "yläpinnassa". 

Toinen päreistä on siis jokaisen loimilangan alla, mutta laatikon reunojen päällä, jolloin se nostaa loimen työskentelykorkeudelle. Toinen päre on pujoteltu palttinasidoksen mukaan joka toisen loimilangan yli, joka toisen ali. Tämä kyseinen päre toimii mm. luhana tässä virityksessä. Se myös avaa viriön toiseen suuntaan. Vastakkaiseen suuntaan kudetta kuljetettaessa pitää puolestaan mennä tämän viriön "vastakarvaan".

Tähän kudontakehykseen kudon lankoja jämälankapurkistani.


Alkuun kokeilen palttinaa villalangalla. Kokeilin ensin kutomista kieputtamalla kudelangan sormioksi, mutta huomasin hyvin pian, että minikangaspuiden sukkula on kaikkein helpoin tässä hommassa. Jos sellaista ei satu kotona olemaan, niin sen tekee helposti napakasta pahvista leikkaamalla.


Tasaiseen palttinaan kyllästyttyäni aloin kutoa palttinaa kuvakudostyyliin nöttöspurkista löytämälläni paksulla valkoisella heijastinlangalla. Sen viereen vähän hempeyttä persikanvärisellä kuteella pujottelemalla. Tässä vaiheessa kuvion muodon muuttuessa luhaa ei enää voi käyttää kuteen lyömiseen, joten apunani on haarukka, jolla haraan kuteet kiinni. 


Kangaspuilla kutoessa ei aina saa hyödynnettyä ns. tutkaimia, eli loimen loppuja. Näitä suhteellisen tasapitkiä langanpätkiä kertyy. Viimeisimmäksi kudotuista huiveista jäi valkoista villalankaa, jotka kieputin nyt tähän työhön ryijysolmuilla roikkumaan. Sitten aloin täyttää keskelle jäänyttä tyhjää tilaa tummalla liukuvärjätyllä villalangalla, jälleen palttinasidosta käyttäen.


Vähän alkoi taas kyllästyttää. Aloin tehdä pujottelussa "nastoja", eli pitkiä langanjuoksuja kudoksen pintaan. 


Siinä on eilisen illan ja alkuyön flow-tilan tulos, jatkoa seuraa heti kun ehdin. Jännittää vähän itsekin nähdä, mitä tästä tulee.

 Tällainen vapaa tekniikka on tosi hauskaa, ja toteutuu hyvin helpolla, halvalla ja pienellä vaivalla - ei tarvitse lähteä kauppaan etsimään materiaaleja eikä valmiita kudontakehyksiä. Jämälankojen näprääminen on tunnelmallista, kun saa vielä antaa niillekin mahdollisuuden tulla joksikin, vaikkei niistä mitään "kunnollista" enää saakaan tehtyä. Samalla voi muistella aikaisemmin tehtyjä töitä.  

Ihanaa innostua taas! 

2 kommenttia:

Kommentit tervetulleita! All the comments are welcome!