keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Soijakynttilätehdas

Lapsi oli sairas tänään. Kotipäivä siis, ja käytin sitä vähän hyväkseni tekaisemalla kiitokset kouluun ja eskariin. Olin ostanut jo aikaisemmin kilon ämpärin luomua soijavahaa ja sydänlankaa sekä muutaman valkoisen Arabian Teema-mukin. Lisäksi käden ulottuvilla oli grillitikkuja, sakset, korupihdit, tuikkukupin raatoja sekä talouspaperia. Ja kattila vesihauteessa.


Irroitin tuikkukupeista langanpidikkeet, putsasin ja avasin langalle reiän korupihdeillä. Sitten pujotin langan siitä läpi ja lytistin taas reiän umpeen niin, että lanka jäi napakasti nalkkiin. Jos ei pihtejä ole, niin kokeilin myös kanavaneulan avulla tätä vaihetta, ja se toimi ihan hyvin.


Sulatin tilkan vahaa vesihauteessa ja uitin sydänlankoja siinä hetken, että imivät vahaa itseensä. Soijavaha on ihanaa, kun sen sulamislämpö on tosi matala. Tekeminenkin tuntuu aika turvalliselta.

Annoin sydämien vähän aikaa levätä suorina talouspaperin päällä, kun aloin sulattaa isompaa vahamäärää.


Sidoin sydänlangat solmuun grillitikun ympärille, ja asetin tikun mukien päälle. Solmut sai säädettyä hyvin oikean pituisiksi.


Vaha sulamassa. Sula vaha on tilavuudeltaan noin puolet hiutaleista.


Sitten vain aloin täytellä astioita. Kattilani oli niin pieni, että sain tehdä useamman satsin kuppien täyttämiseksi.


Kun kupit oli täytetty, jähmettymiseen Teema-mukin kokoisessa astiassa meni aikaa noin tunti. Lyhensin sydänlangat sopivammiksi ja tein dymolla jouluntoivotukset mukien kylkeen. Sitten vaan sellofaania päälle.


Ideoita vähän parempaan olisi ollut, mutta nyt ei aika riittänyt. On nimittäin kaikkea muutakin tekemistä vielä...


Lopulta tämä oli oikeastaan tosi kivaa ja nopeaa sekä vaivatontakin. Ja soijakynttilät ovat siitä hyviä, että niiden astiat voi ottaa elintarvikekäyttöön helposti, kun kynttilä on poltettu. 


torstai 15. syyskuuta 2016

Parasta menneiltä ajoilta

Välillä on hyvä hakea inspiraatiota myös menneisyydestä. Tällasen lehden olen joskus hankkinut, ja tänään aloin selailla sitä, koska onhan sen ostamiseen varmaan ollut joku syy.


Sisäsivuilta löytyikin jotain, mikä mieltä piristi. Eikös virkatut bikinit olleetkin se kaikkien aikojen käytännöllisin asuste? Ja hei mahtavaa, ohjeet löytyy kanssa!


:D Varokaa vaan kaikki kesän lapset, ensi kesän synttärilahjat on menossa tuotantoon!

torstai 8. syyskuuta 2016

Kissa ja poika

Enempiä selittelemättä. Ristipistot done. 


(Selitys: mallina ollutta valokuvaa tuntematta ei välttämättä kuulemma heti hahmotu, että siinä poika ja kissa ovat päät vastakkain kuvassa. Tietoisuus tästä vierailla silmillä  hahmottamisen vaikeudesta himmentää lievästi iloa siitä, että valmista tuli. Pystyn kuitenkin vastustamaan kiusauksen pistellä kissan pään ääriviivat efektivärillä.)

Edit. Saisko nyt paremmin selvää?

torstai 1. syyskuuta 2016

Inspiraatiota herättelemässä

Tänään olin vapaapäivällä suolakaivokselta. Kerrankin aivoni tajusivat ajoissa, minne pitää mennä: Ernesto Neton näyttely Kiasmassa on ihan viimeisiä päiviä auki tällä viikolla. Pakkasin ristipistot kassiin ja itseni Hsl:n bussiin.


Näyttely on auki enää 4.9. asti!


Choi Jeong Hwa näyttely oli hauska ja iloinen näyttely, vaikka ensireaktiona muovin määrä nykyaikana ei juuri positiivisia mielleyhtymiä luokaan. Muovin lisäksi tässä teoksessa roikkui virkattuja kukkaköynnöksiäkin.


Neton ja huni kuin- heimon luomaa pehmoista maisemaa, jonne voi mennä köllöttelemään.



Viidennessä kerroksessa ovi avautuu pehmeään puutarhaan.




Yleissilmäys Neton teoksesta. Näyttäisi varmaan paremmalta, jos osaisi kuvata. Suositellaan aitona kokemuksena.


Päiväkotiryhmiä oli liikenteessä aika paljon. Lopulta tekstiilien pehmeys ja akustiikkalevyt vaimensivat aika hyvin...


Hetkeksi pääsin pötkähtämään majaan ja kuvittelemaan, että ympärillä olisi hiljaista.


Boan puutarha.


Suosikkejani kokoelmanäyttelyn puolelta olivat mm. Pekka Niskasen videoteos Can you hear me? ja Anna Estarriolan teokset.

Oli kevyt ja kesäinen fiilis, kun lähdin Kiasmasta!


Niin, ja käsityöblogihan tämä oli. Ne ristipistot siellä bussissa...


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Uuteen aikakauteen

Tuottavan päivätyön aloittaminen on vienyt yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Muutosta on kuitenkin luvassa nyt kudontarintamallakin.

Nyt on tullut aika luopua ensimmäisistäni, ja saan omat 140cm Toika-kangaspuut työhuoneeseeni. Innolla odottelen, että pääsen kutomaan torkkupeittoja vähän vaivattomammin kuin tähän asti. Varsimäärää on hieman kasvatettava jossain vaiheessa. 

Vanhat uskolliset saavat väistyä. Purkuhommissa.

Tilanne tänä aamuna. Toikat majoittumassa.

Kokoamista odotellessa. Hyvin ne tulee sopimaan!



torstai 21. huhtikuuta 2016

Weaving blue

Jatkan samaa loimea, josta taannoin kudoin Frozen-huivin valkoisella puuvillakuteella. Siitä huivista en ehtinyt valmiina ottaa kuvaa, kun viimestelyissä tuli kiire - sain sen ehtimään mukaan meidän luokkamme loppunäyttelyyn. Siellä se nyt roikkuu muutamien muiden töideni kanssa Vuoksenniskantie 78:ssa tämän kuun loppuun asti. Siellä on esillä töitä kaikkiaan tusinalta artesaaniopiskelijoita - kaikilla oma tyylinsä ja tapansa toteuttaa itseään. Jos siis Imatralla liikutte, niin käykäähän katsomassa. 

No, minun oli siis tarkoitus tutkiskella ja oppia asioita tämän loimen kanssa. Nyt testissä valkoisen sijaan tummansininen kude. Sidoskin on muuttunut, tyyliltään pysynyt kuitenkin samankaltaisena niisinnän ollessa mikä on. 

Minun näkymäni puiden takana. Tykkään itse tästä tummemmasta kuteesta, tässä se vaaleansininen ei tunnu niin... imelältä. 

Sidoksen kuvio tulee selkeämmin näkyviin valokuvan kautta. Kutoessa sitä on hyvin vaikea hahmottaa, varsinkaan loimen sinisemmissä kohdissa. 

Huivia kiertymässä kangastukille. 


Hieman kudontavauhtini on hidastunut, kun inspiroin tässä samalla kaikkea muutakin. Sen verran voin paljastaa käsityörintamalta, että olen pikselöinyt kuvia kuvankäsittelyohjelmalla ja kävin tänään reippaana pyöräilemässä tuolla kaupoilla hankkimassa Aida-kangasta... 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kädentaitomessuilla Messukeskuksessa

Messupäivä jälleen.

Messukeskuksessa oli selvästi enemmän panostettu ja luotettu Lapsimessuihin ja Eläinystäväni -puoleen, käsitöiden puoli oli mielestäni aika suppea. Löysin kuitenkin kivoja ja minulle uusiakin juttuja. 

Kuvissa muutamia pöytiä, joiden ääreen pysähdyin.

Ikasyrin pöydässä oli paljon kankaita, jotka miellyttävät silmääni. 



Käpysen merinovillat houkuttelevat suuresti. Tuo Pulubileet on hauska, ja solmu tuntuu jotenkin kotoisalta visuaalisesti. Harmaan ja mustan ystävän silmä lepää.



Hauska uusi tuttavuus oli Rajanto: ihania massakoruja, erityisesti nuo sadepilvi-korut. 



ButoniDesignin tuotteissa oli materiaalina paperi, jonka ominaisuudet olivat suurinpiirtein samat kuin nahalla. Ulkonäkö puolestaan muistuttaa betonipintaa. Tosi mielenkiintoinen ja vieläpä silmää paljon miellyttävä materiaali. 



Kultaseppä- korutaitelija Niina Halonen piti työnäytöksen lasihelmien valmistamisesta. Hän pitää myös helmikursseja Helsingissä. Oli inspiroivaa seurata niin erilaisen alan taitajaa. 



Ostoksiakin tuli tehtyä. Terhi Mickelssonin kaksi printtiä lähti mukaani: "Lempeä kissa" ja "Pysähdyin hetkeksi nähdäkseni paremmin". 



Hyvän ja tarpeellisen hankinnan tein Peltityö Åkermanin pöydässä, kun löysin kynttilämansetit vanhoihin öljylampetteihini, joiden öljypolttimot ovat hävinneet.

Luonnollisesti lapseni raahasivat minut myös muille osastoille kässäjuttujen parista: pääsin mm. silittämään lemmikkitorakkaa. Iyh. Tykkään ehkä kuitenkin enemmän kissoista...