keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Soijakynttilätehdas

Lapsi oli sairas tänään. Kotipäivä siis, ja käytin sitä vähän hyväkseni tekaisemalla kiitokset kouluun ja eskariin. Olin ostanut jo aikaisemmin kilon ämpärin luomua soijavahaa ja sydänlankaa sekä muutaman valkoisen Arabian Teema-mukin. Lisäksi käden ulottuvilla oli grillitikkuja, sakset, korupihdit, tuikkukupin raatoja sekä talouspaperia. Ja kattila vesihauteessa.


Irroitin tuikkukupeista langanpidikkeet, putsasin ja avasin langalle reiän korupihdeillä. Sitten pujotin langan siitä läpi ja lytistin taas reiän umpeen niin, että lanka jäi napakasti nalkkiin. Jos ei pihtejä ole, niin kokeilin myös kanavaneulan avulla tätä vaihetta, ja se toimi ihan hyvin.


Sulatin tilkan vahaa vesihauteessa ja uitin sydänlankoja siinä hetken, että imivät vahaa itseensä. Soijavaha on ihanaa, kun sen sulamislämpö on tosi matala. Tekeminenkin tuntuu aika turvalliselta.

Annoin sydämien vähän aikaa levätä suorina talouspaperin päällä, kun aloin sulattaa isompaa vahamäärää.


Sidoin sydänlangat solmuun grillitikun ympärille, ja asetin tikun mukien päälle. Solmut sai säädettyä hyvin oikean pituisiksi.


Vaha sulamassa. Sula vaha on tilavuudeltaan noin puolet hiutaleista.


Sitten vain aloin täytellä astioita. Kattilani oli niin pieni, että sain tehdä useamman satsin kuppien täyttämiseksi.


Kun kupit oli täytetty, jähmettymiseen Teema-mukin kokoisessa astiassa meni aikaa noin tunti. Lyhensin sydänlangat sopivammiksi ja tein dymolla jouluntoivotukset mukien kylkeen. Sitten vaan sellofaania päälle.


Ideoita vähän parempaan olisi ollut, mutta nyt ei aika riittänyt. On nimittäin kaikkea muutakin tekemistä vielä...


Lopulta tämä oli oikeastaan tosi kivaa ja nopeaa sekä vaivatontakin. Ja soijakynttilät ovat siitä hyviä, että niiden astiat voi ottaa elintarvikekäyttöön helposti, kun kynttilä on poltettu. 


torstai 15. syyskuuta 2016

Parasta menneiltä ajoilta

Välillä on hyvä hakea inspiraatiota myös menneisyydestä. Tällasen lehden olen joskus hankkinut, ja tänään aloin selailla sitä, koska onhan sen ostamiseen varmaan ollut joku syy.


Sisäsivuilta löytyikin jotain, mikä mieltä piristi. Eikös virkatut bikinit olleetkin se kaikkien aikojen käytännöllisin asuste? Ja hei mahtavaa, ohjeet löytyy kanssa!


:D Varokaa vaan kaikki kesän lapset, ensi kesän synttärilahjat on menossa tuotantoon!

torstai 8. syyskuuta 2016

Kissa ja poika

Enempiä selittelemättä. Ristipistot done. 


(Selitys: mallina ollutta valokuvaa tuntematta ei välttämättä kuulemma heti hahmotu, että siinä poika ja kissa ovat päät vastakkain kuvassa. Tietoisuus tästä vierailla silmillä  hahmottamisen vaikeudesta himmentää lievästi iloa siitä, että valmista tuli. Pystyn kuitenkin vastustamaan kiusauksen pistellä kissan pään ääriviivat efektivärillä.)

Edit. Saisko nyt paremmin selvää?

torstai 1. syyskuuta 2016

Inspiraatiota herättelemässä

Tänään olin vapaapäivällä suolakaivokselta. Kerrankin aivoni tajusivat ajoissa, minne pitää mennä: Ernesto Neton näyttely Kiasmassa on ihan viimeisiä päiviä auki tällä viikolla. Pakkasin ristipistot kassiin ja itseni Hsl:n bussiin.


Näyttely on auki enää 4.9. asti!


Choi Jeong Hwa näyttely oli hauska ja iloinen näyttely, vaikka ensireaktiona muovin määrä nykyaikana ei juuri positiivisia mielleyhtymiä luokaan. Muovin lisäksi tässä teoksessa roikkui virkattuja kukkaköynnöksiäkin.


Neton ja huni kuin- heimon luomaa pehmoista maisemaa, jonne voi mennä köllöttelemään.



Viidennessä kerroksessa ovi avautuu pehmeään puutarhaan.




Yleissilmäys Neton teoksesta. Näyttäisi varmaan paremmalta, jos osaisi kuvata. Suositellaan aitona kokemuksena.


Päiväkotiryhmiä oli liikenteessä aika paljon. Lopulta tekstiilien pehmeys ja akustiikkalevyt vaimensivat aika hyvin...


Hetkeksi pääsin pötkähtämään majaan ja kuvittelemaan, että ympärillä olisi hiljaista.


Boan puutarha.


Suosikkejani kokoelmanäyttelyn puolelta olivat mm. Pekka Niskasen videoteos Can you hear me? ja Anna Estarriolan teokset.

Oli kevyt ja kesäinen fiilis, kun lähdin Kiasmasta!


Niin, ja käsityöblogihan tämä oli. Ne ristipistot siellä bussissa...


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Uuteen aikakauteen

Tuottavan päivätyön aloittaminen on vienyt yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Muutosta on kuitenkin luvassa nyt kudontarintamallakin.

Nyt on tullut aika luopua ensimmäisistäni, ja saan omat 140cm Toika-kangaspuut työhuoneeseeni. Innolla odottelen, että pääsen kutomaan torkkupeittoja vähän vaivattomammin kuin tähän asti. Varsimäärää on hieman kasvatettava jossain vaiheessa. 

Vanhat uskolliset saavat väistyä. Purkuhommissa.

Tilanne tänä aamuna. Toikat majoittumassa.

Kokoamista odotellessa. Hyvin ne tulee sopimaan!



torstai 21. huhtikuuta 2016

Weaving blue

Jatkan samaa loimea, josta taannoin kudoin Frozen-huivin valkoisella puuvillakuteella. Siitä huivista en ehtinyt valmiina ottaa kuvaa, kun viimestelyissä tuli kiire - sain sen ehtimään mukaan meidän luokkamme loppunäyttelyyn. Siellä se nyt roikkuu muutamien muiden töideni kanssa Vuoksenniskantie 78:ssa tämän kuun loppuun asti. Siellä on esillä töitä kaikkiaan tusinalta artesaaniopiskelijoita - kaikilla oma tyylinsä ja tapansa toteuttaa itseään. Jos siis Imatralla liikutte, niin käykäähän katsomassa. 

No, minun oli siis tarkoitus tutkiskella ja oppia asioita tämän loimen kanssa. Nyt testissä valkoisen sijaan tummansininen kude. Sidoskin on muuttunut, tyyliltään pysynyt kuitenkin samankaltaisena niisinnän ollessa mikä on. 

Minun näkymäni puiden takana. Tykkään itse tästä tummemmasta kuteesta, tässä se vaaleansininen ei tunnu niin... imelältä. 

Sidoksen kuvio tulee selkeämmin näkyviin valokuvan kautta. Kutoessa sitä on hyvin vaikea hahmottaa, varsinkaan loimen sinisemmissä kohdissa. 

Huivia kiertymässä kangastukille. 


Hieman kudontavauhtini on hidastunut, kun inspiroin tässä samalla kaikkea muutakin. Sen verran voin paljastaa käsityörintamalta, että olen pikselöinyt kuvia kuvankäsittelyohjelmalla ja kävin tänään reippaana pyöräilemässä tuolla kaupoilla hankkimassa Aida-kangasta... 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kädentaitomessuilla Messukeskuksessa

Messupäivä jälleen.

Messukeskuksessa oli selvästi enemmän panostettu ja luotettu Lapsimessuihin ja Eläinystäväni -puoleen, käsitöiden puoli oli mielestäni aika suppea. Löysin kuitenkin kivoja ja minulle uusiakin juttuja. 

Kuvissa muutamia pöytiä, joiden ääreen pysähdyin.

Ikasyrin pöydässä oli paljon kankaita, jotka miellyttävät silmääni. 



Käpysen merinovillat houkuttelevat suuresti. Tuo Pulubileet on hauska, ja solmu tuntuu jotenkin kotoisalta visuaalisesti. Harmaan ja mustan ystävän silmä lepää.



Hauska uusi tuttavuus oli Rajanto: ihania massakoruja, erityisesti nuo sadepilvi-korut. 



ButoniDesignin tuotteissa oli materiaalina paperi, jonka ominaisuudet olivat suurinpiirtein samat kuin nahalla. Ulkonäkö puolestaan muistuttaa betonipintaa. Tosi mielenkiintoinen ja vieläpä silmää paljon miellyttävä materiaali. 



Kultaseppä- korutaitelija Niina Halonen piti työnäytöksen lasihelmien valmistamisesta. Hän pitää myös helmikursseja Helsingissä. Oli inspiroivaa seurata niin erilaisen alan taitajaa. 



Ostoksiakin tuli tehtyä. Terhi Mickelssonin kaksi printtiä lähti mukaani: "Lempeä kissa" ja "Pysähdyin hetkeksi nähdäkseni paremmin". 



Hyvän ja tarpeellisen hankinnan tein Peltityö Åkermanin pöydässä, kun löysin kynttilämansetit vanhoihin öljylampetteihini, joiden öljypolttimot ovat hävinneet.

Luonnollisesti lapseni raahasivat minut myös muille osastoille kässäjuttujen parista: pääsin mm. silittämään lemmikkitorakkaa. Iyh. Tykkään ehkä kuitenkin enemmän kissoista... 

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Frozen

Kädet jäässä kutomista. Miksiköhän?


Letti-ikat -loimeni saa kudetta niskaansa. Valkoinen kude ja ristitoimikas tuovat aika jäätävän vaikutelman kesäiseksi aiottuun puuvillahuiviini. 

Tämä värjäämäni loimi on itselleni oikea jännitysnäytelmä. Pystyn kutomaan siihen useamman työn, ja aion piipahtaa töiden välissä puiden alla vaihtamassa sidontaa. Niisintään en sentään enää aio koskea. Tämä loimi on minulle joka tapauksessa mahtava mahdollisuus kokeilla värivaikutuksia ja erilaisten sidosten sopivuutta.

 Lopputuloksia esittelen, kunhan tarkenen.   

torstai 7. huhtikuuta 2016

Sohvatyynylle tikit!

Meillä on sohvalla valkoinen sohvatyyny. Ehkä vähän tylsä?


Minä tein sille raidat! Simppeliä ja mukavaa.


Lähikuva. Tyynyliinan pinta oli ihanteellista sellaiseen vohvelikangaskirjontaan, jota ala-asteella tehtiin. En lähtenyt kuitenkaan nyt revittelemään kuvioilla kuten silloin. :)


Pieni tuunaus piristää. Ainakin tekijää.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Loimiletin värjäys

Olen jo pitkään halunnut kokeilla, miten onnistuu loimiletin värjääminen. Ideana siis se, että loimen ollessa letillä, se itse toimii esteenä värin pääsylle letin sisäosiin. Sellainen kotikutoinen ikat- tai flammuvärjäys siis käytännössä. Aluksi mietin, että olisin käyttänyt jotain sitomisestotekniikkaa lisäksi, mutta jätin sen nyt tästä projektista pois: seuraavaksi sitten!

Tarvikkeina: 
100% puuvillaloimi, 640g
Suomalaisia ( ! ) Emo-reaktiivivärejä
Värien kiinnitysaineena kevytsoodaa
Ruisku
Värjäysämpäri
Pieni astia ja kertakäyttölusikka soodan liuottamiseen ja mittaamiseen.
Ohjeet.


Ensimmäiseen yritykseen kastelin loimen ennakolta. 

Ohjeen mukaan ämpärissä sekoitin veden, kiinnitysaineen ja värit. Tässä lähdin kokeilemaan varovaisesti värien voimakkuutta. Laitoin reiluun litraan n. 10ml mariininsinistä ja n. 5ml harmaata. 

Dipdip ja tiiviisti suljettuun muovikassiin vuorokaudeksi. 

  Nostin letin seuraavana päivänä muovipussista suoraan pesukoneen huuhteluohjelmalle ja heti perään 90 asteen pesuun värin kiinnittämiseksi.


Ehkäpä vaalea farkku voisi olla kuvaavin tähän sävyyn. 


Märkänä ja juuri väriliemestä nostettuna tämä samainen letti näytti näinkin tummalta:


Loimesta tuli mielestäni liian hempeä, joten päätin toistaa värjäyksen erilaisella tekniikalla: värejä rohkeammin ja loimiletti kuivana väriliemeen. Dippasin loimen vain toiselta puolelta, jotta saisin kunnolla värien vaihtelua. Kuiva loimi imaisikin värin hetkessä. Väriä oli nyt 10ml sinistä, 20ml harmaata ja vapaa lurautus mustaa. 

Taas muovipussiin - yksi vuorokausi - huuhtelu - 90 asteen pesu.

Odottavan aika on pitkä. Onneksi pesukoneessa on ikkuna. ;)


Nyt loimi on kuivumassa. 


Vaikea odottaa, että pääsen vetämään tämän tukille ja kutomaan. 


Olen liukuvärjännyt lankavyyhtejä, mutta kun niistä luo loimen, väriraportti ei osu ikinä vierekkäin, vaikka vyyhteä ja lointa yrittäisi sovittaa mitoiltaan toisiinsa sopiviksi. Lopputulos on satunnaisesti kirjava loimi. Tällä tekniikalla loimeen saa suhteellisen säännöllisen raitakuvion. Lopullista tulosta ei siis minullakaan ole tiedossa, vielä...

To be continued...

torstai 31. maaliskuuta 2016

Valoa työhuoneeseen: diy lampunvarjostin

Jälleen vain välillisesti kutomiseen liittyvä postaus. 

Ongelman ydin: pimeä työhuone. 

Lampunvarjostimen virkaa on toimittanut virkkaamani varjostin, jonka trikookuteet pääsevät nyt parempaan käyttöön. Varjostin todellakin varjosti, eli jos kauniisti sanotaan: loi tunnelmaa. 

Tunnelma työhuoneessa johtaa toisenlaiseen tunnelmaan.

Monta monta vuotta mielessäni on ollut kokeilla paperinaruvarjostimen tekemistä, ja nyt viimeinkin aloitin. Netistä etsin sopivia ohjeita, ja parhaat löytyi Kaikki mitä osaan -blogista.

Tarvikkeet löytyivät kotoa aika helposti, kun vuosia tätä projektia on jo suunnitellut. Tärkeimmät siis: 

paperinarua
rantapallo (tai muu pyöreä)
elmukelmua
tapettiliisteriä (tai itse vehnäjauhoista keitettyä liisteriä tai Erikeeper-vesi -seosta)
muoviastia ja muovilusikka tapettiliisterin sekoittamiseen
jätesäkkejä ympäristön suojaamiseen
sakset
jäykkää pakkausmuovia



Ensin valmistin liisterin vanhaan hilloämpäriin ja kierittelin paperinaruvyyhdistä valmiiksi n.3 metrin mittaisia pätkiä pieniksi keriksi. Suojasin kylppärin ja itseni jätesäkillä. Päällystin rantapallon elmukelmulla.

Tämä kieritysvaihe ei ollut varsinaisesti suosikkini, ja kuvan valotus on todennäköisesti ärtyneen mielialani vuoksi muuttunut aika punertavaksi. Lyhyesti: kastoin kerän kerrallaan liisteriin ja sitten pyörittelin pallon päälle.

Eli ei siitä sen enempää. 


Pallo kuivui noin vuorokauden.


Sitten laskin siitä ilmat pihalle.


Synnytys.


Roikottamissysteemi piti kehitellä. Otin käyttöön tuollaisen astetta kovemman pakkausmuovikannen.


Leikkasin siitä ympyrän, leikkasin siihen säteen ja keskelle vielä reiän. 


Pyöräytin muoviympyrän lampun johdon ympärille.


Taivuttelin muoviympyrän suppuun ja sujautin pallon roikkumaan sen varaan.

Ja valkeus tuli.


Paljon parempi. Kulla kannatti!